23.12.2017

Sulan maan touhuja lumihangessa

Sula maa tarkoittaa yleiskielessä lumetonta ja roudatonta maata. Meidän piirissä sulan (lumettoman) maan aikana käytäväksi partiotaitokisoiksi mielletään kevät, suse- ja syyskisat. Viime keväänä Kiimingissä järjestetyissä piirin kevätkisoissa sulaa ja lumetonta maata sai muistella edelliseltä vuodelta. Joitakin lumettomia länttejä oli siellä täällä, mutta vielä huhtikuun viimeisenä lauantaina maanpinnan hallitseva väri oli valkoinen. Lunta oli siis maassa paikoin jopa puoli metriä. Lumitilanne oli niin reipas, että mikäli jos kisat olisi järjestetty edellisellä viikolla, olisi hiihtämistä jouduttu miettimään tosissaan.

Lumihangessa kahlaamisen olisi voinut tietenkin välttää sijoittamalla kaikki rastit kortteliin ja tekemällä ratasuunnitelmat täysin uusiksi, mutta sitä ei katsottu mielekkääksi kilpailijoidenkaan kannalta. Kisamaasto Laivakangas on kuitenkin suosittua ulkoilumaastoa, ja siellä kulkee paljon ulkoilijoiden ja lenkkeilijöiden ympäri vuoden auki pitämiä polkuja. Enimmäkseen maasto on siis hyväkulkuista ja erittäin tasaista, joten siirtäminen kortteliin nähtiin senkin takia tarpeettomana. Myös osan tehtävien järjestäminen olisi jonkin verran vaikeutunut, kun olisi pitänyt säätää esimerkiksi suorituspaikkojen ja jonotusten kanssa.

Hangessa pääsi siis kahlaamaan niin rasteilla kuin reitinvalinnoista riippuen rataa eteenpäin taittaen. Kilpailijat tuskin kokivat lumisia olosuhteita erikoisen haastavina, mutta ainakin mieleenpainuvina. Järjestäjille luminen maasto aiheutti varmasti enemmän päänvaivaa kuin kilpailijoille.


Kuvaa maastosta kaksi päivää ennen kisaa.

Rastien huoltaminen vaikeutui
Maastoon ihan alku- ja loppupään rasteja lukuun ottamatta ei ollut autolla asiaa aamun jälkeen, kun aamuaurinko oli sulattanut tien ajokelvottomaksi autolle. Oma auto meinasi jäädä jo kisaviikolla kiinni sohjoon ja vesikuoppaan, mutta eipä onneksi jäänyt. Mönkijällä maastossa pääsi kulkemaan, mutta vesi lensi. Samasta syystä rastimiesten kulku rasteille ja pois maastosta oli hitaampaa, koska piti kävellä enemmän. Hiihtäminen muualla kuin tiellä tai polulla ei olisi ollut kovin hääviä, koska ilman lämmettyä hanki ei enää kantanut, ja pehmeää kantamatonta lumihankea oli paikoin polveen asti.


Suunniteltua reittiä piti lyhentää ja yksi tehtävä vaihtaa
Yli kuukautta ennen kisaa suunniteltu reitti piti viime tingassa hieroa uusiksi ja lyhemmäksi, koska lumen takia ennakoitiin, että vartioiden kulku maastossa hidastuu jonkin verran. Tämä pitikin kutinsa, ja n. kilometrillä lyhennetty reitti vähensi kahlaamista, ja toi vartiot ihmisten aikaan pois maastosta.
Lumen alta paljastui myös toinen yllätys, kun nuotiorastin pohja hangen alla olikin vielä tässä vaiheessa kevättä turhan vetinen nuotiointiin. Tämän asian olisi periaatteessa pystynyt arvaamaan kartastakin, mutta ilmakuvat ja ajantasainen suunnistuskartta eivät maanpohjan laatua hangen alla suoraan kertoneet.  Myöskään nuotiopaikkojen kolaamiseen ja lapiointiin ei ollut kisan vaatimassa mittakaavassa resursseja, vaikka se olisikin ollut mahdollista. Harmillisesti tulentekolupa oli saatu pitkällisen soittelun ja selvittelyn jälkeen kuntoon, mutta jäi nyt hyödyntämättä, ja hankitut polttopuut säilyivät seuraavaan kertaan. Myös aikataulullisesti rastin muuttamisesta lyhytkestoisemmaksi oli hyötyä kilpailun kokonaisuuden kannalta.

Nuotiorastin tehtävä siis suunniteltiin kisaa edeltävänä yönä uusiksi. Nuotioinnin tilalla oli näppärä paperitehtävä, jossa kysyttiin Roihuun liittyviä kysymyksiä.  Toimiva ratkaisu tässä vaiheessa, eivätkä kilpailijatkaan valittaneet. Tässä vaiheessa, kun kisasta on yli puoli vuotta, tällaiset peliliikkeet uskaltaa myöntää.


Maastoa kaksi päivää ennen kisaa. Lumista on.


Jälkipyykki
Kisa järjestelyineen onnistui kuitenkin hyvin, kiitos pelisilmän, joustavuuden ja kyvyn koviinkin ratkaisuihin kisaan ja tehtäviin liittyen ihan kilpailun alla. Kisaa järjestettiin pienehköllä porukalla, joka oli kuitenkin tehokas, ja asiat sujuivat kisanjohtajan ennakkohuokailuista huolimatta hyvin. Maaston lumisuus aiheutti kisassa paljon säätämistä, mutta säätöä aiheuttivat myös muutkin asiat, kuten esimerkiksi rastihenkilöstön haaliminen.
Jokaisesta tapahtumasta ja kilpailusta aina opitaan jotakin, ja tässä kisaprojektissa suurin oppi liittyykin ajankohtaan.
Kevätkisaa ei siis tulisi järjestää Oulun alueella kuin aikaisintaan huhtikuun lopussa. Nyt kisaa kaavailtiin alkujaan järjestettäväksi vieläkin aiemmin, mutta tähän ei onneksi päädytty ja saatiin sorvattua toinen sopiva ajankohta.
Ajankohta-asiasta olen aina jaksanut mainita, kun mielipidettä on kisajaostolta kysytty, eli että Oulussa voi olla vielä huhtikuun lopussa lunta - joten ei mielellään järjestetä kovin aikaisin keväällä kisoja. Nytkään kisoja ei järjestetty kovin aikaisin, mutta periaatteessa olisi voitu järjestää vielä vähän myöhemminkin. Tämän vuotinen ajankohta huhtikuun lopussa valikoitui, koska aikataulujen ja ajankohdan sumpliminen on aina monen tekijän summa. Nämä kisat menivät näin, ja varoituksista ja huomioista huolimatta se olin siis minä, joka oli polviaan myöten kahlaamassa lumihangessa kisan aikana. Toisaalta, olihan se huvittavaa tehdä yhtä vaille kaikki maastokäynnit hiihtämällä. Olihan nyt kyseessä kuitenkin kevätkisat.


Runsaslumista talvea, joulua ja uutta vuotta toivottaen,
Game of Kiiminki ratamestari Mika  
Kaksi viikkoa ennen kisaa kisamaastossa hiihtoladut olivat vielä erittäin hyvässä kunnossa.



Kaksi viikkoa ennen kisaa maastokäynnillä tuli tunne, että on
järjestämässä jotakin ihan muuta kuin kevätkisaa.